Minun tyylini


Usein kuulee keskusteltavan, että valokuvaa otettaessa se pitää rajata tietyllä tavalla. On noudatettava kultaista leikkausta ja kameran säädöt on tehtävä tietyn säännön mukaan. Filmiaikana näin varmaan olikin ja tottahan toki monet lainalaisuudet pätevät vieläkin. Aikanaan filmille kuvatessa yhden kuvan hinnaksi saattoi muodostua useita kymmeniä euroja. Nykyään jos kuva ei miellytä, niin painetaan deleteä.

Laitteiden hinnat ovat tulleet viimeisten vuosien aikana rahusti alaspäin. Nykyistä harrastajan järjestelmäkameraa vastaava laite maksoi vielä 1990-luvulla useita tuhansia, kun sen tänä päivänä saa parhaimmillaan alle 300 euron. Tietenkin hankinnoissa vain taivas on rajana ja nälkä kasvaa syödessä. Hyvien kuvien ottamiseen ei kuitenkaan tarvita kalliita ammattilaislaitteita. Onnistuneen kuvan voi onnistua nappaamaan pokkarilla, järjestelmäkameralla tai jopa kännykkäkameralla. Kyse ei ole siitä millä kuvaat vaan mitä ja miten.

Olin lauantaina etsimässä oma luontoani kurssilla Löydä luontosi, jolla valokuvaaja-kouluttaja Pekka Punkari ja valokuvaaja-näyttelijä Laura Malmivaara opastivat oman luontokuvan ja oman tyylin löytämisessä. Kurssilla ei perehdytty pelkästään kameroiden ja kuvaamisen tekniikkaan, vaikka siihenkin käytettiin hiukan aikaa. Tärkeämpää oli oppia kuvaamaan juuri omalla tyylillään ja ohjaamaan laitteita oman tyylin mukaan.

Kurssi sai minut havahtumaan, että minun tyylini ei suinkaan ole kirjojen opetusten ja oikeiden valotustekniikoiden lopputulosta. Se on luonnonvalon, ympäristön kuvattavan ja kuvaajan yhteisen harmonian lopputulos. Koko päivän aikana otin muutaman sata kuvaa, joista 2/3 oli vain harjoitusta eri tekniikoilla ja valaistuskulmilla. 1/3 oli niitä kuvia, joita olin etsimässä. Oikeassa valossa otettuja kuvia luonnosta tai henkilöstä juuri sellaisena, kun sillä hetkellä näytti. Näitä kuvia ei juurikaan tarvinnut käsitellä jälkeenpäin, mikä on ollut aina oman kuvaamiseni tavoite.

Päivän anti oli, että uskalla olla oma itsesi ja laita itsesi likoon aina, kun painat laukaisinta. Kuvaa ei oteta vain kuvan vuoksi, vaan sillä on aina jokin tarina. Sinun, hänen tai jonkun muun, mutta ei koskaan jatkuva, vaan vain siitä hetkestä.